Mitä on olla äiti? Äitiyttä voi kuvailla lukuisin erilaisin sanoin ja ajatuksin ja se on hyvin henkilökohtainen kokemus, kuten kokemukset yleensä, mutta siitä huolimatta äitiydessä on tiettyjä universaaleja piirteitä.
Universaalia on aivan varmasti äidin rakkaus lapsiaan kohtaan. Äidinrakkaus on aivan omaa laatuaan olevaa rakkautta ja toimii lapsen suojana tarvittaessa myös äärimmäisissä olosuhteissa. Uskon, että suurin osa äideistä olisi valmis uhraamaan itsensä lapsensa puolesta. Onneksi harvoin kuitenkaan joudumme todellisessa elämässä sellaisiin tilanteisiin, jossa joutuisimme tällaisen valinnan eteen, kun saamme elää ilman sotaa, kohtuullisen turvallisessa ympäristössä. Kaikilla ei näin ole tälläkään hetkellä.
Uhrautumista pidetään perinteisesti varmasti jonkinlaisena hyvän äitiyden mittarina ja sorrumme tiedostamattakin helposti tällaiseen alitajuiseen ajattelumaailmaan. Ja kun ei niitä äärimmäisiä olosuhteita ole, myyttinen hyvä äiti asettaa kuitenkin aina ja joka tilanteessa lapsen tarpeet omiensa edelle. Nainen voi käyttää äitiyttä myös selityksenä sille, miksi hän ei ehdi, jaksa tai pysty esimerkiksi pitämään itsestään huolta. Lapset ja heidän tarpeensa vievät niin paljon aikaa ja voimavaroja, ettei resursseja vain jää. Tämä ei kyllä todellisuudessa pidä paikkaansa, tai ei ainakaan saisi pitää. Toki elämäntilanteet muuttuvat, mutta jos äitiys vie kaikki naisen voimavarat, ajan ja energian lapsen ensimmäiset 18 vuotta ja vielä sen jälkeenkin ja on selitys sille, ettei naiselle jää aikaa pitää huolta itsestään, niin prioriteetit ovat silloin vinksallaan ja niitä olisi syytä tarkastella mieluummin ennemmin, kuin myöhemmin.
Itse viiden lapsen äitinä väitän, että aina, kun löytyy tahtoa, löytyy myös aikaa ja energiaa omasta itsestä huolehtimiseen, tavalla tai toisella (enkä nyt kuitenkaan tarkoita rentoutumista suklaan ja viinin parissa sohvalle käpertyneenä). Olen käyttänyt itse lapsia kylläkin vuosikaudet tekosyynä olla vaikkapa liikkumatta aktiivisesti, mutta se oli vain tekosyy, kyllä minä sen nyt näen. Toisaalta äitinä oleminen oikeutti nimenomaan hemmottelemaan itseään asioilla, jotka eivät todellisuudessa antaneet hyvinvointia tai uutta energiaa arkeen.
Lapset eivät missään tapauksessa kärsi siitä, että äiti voi hyvin ja huolehtii itsestään, priorisoiden itsensä kohtuullisen korkealle, ellei suorastaan ykköseksi siinä vaiheessa, kun lapset antavat myöten (eli hyvin pian taaperoiän jälkeen). Toki nykyajassa lapsilla on myös paljon haasteita, jotka mutkistavat perheiden elämää, mutta tämä on vain entistä tärkeämpi syy sille, että äiti pitäisi itsestään huolta ja jaksaisi arkea paremmin.
Lapset imevät itseensä kaiken mallioppien, joten äidin kyky rakastaa itseään aidosti ja näyttää se rakkauden teoilla itseään kohtaan on mitä parhain esimerkki myös lapsille. Elämäntavat, ravinto ja suhtautuminen elämään ovat niitä asioita, jotka lapset oppivat kotona, omilta vanhemmiltaan. Lapset ovat viisaita olentoja ja jos äiti laittaa aina sivuun oman itsensä ajatellen tekevänsä lapsilleen näin parhaan mahdollisen palveluksen, tulee hän tehneeksi lopulta karhunpalveluksen sekä itselleen, että lapsilleen. Lapset oppivat mallin, jossa oma hyvinvointi ei ole kovin korkealla arvoasteikolla ja kuitenkin; meidän jokaisen oma hyvinvointi, etenkin meidän äitien, on aina myös kaikkien läheisten, lasten ja koko perheen hyvinvointia.
Äiti; priorisoi itsesi korkealle ja pidä huolta itsestäsi ❤︎
Ihanaa tulevaa äitienpäiväviikonloppua ihan kaikille,
Heli
Comments