Täytyy heti alkuun todeta, ettei tähän taida mitään yksiselitteistä ja jokaiseen pätevää vastausta olla olemassa. Kuitenkin, haluan tässä postauksessa jakaa joitain omia huomioita ja ajatuksia omalta muutosmatkaltani, sillä olen itse löytänyt sisäisen motivaation tai siis se on löytänyt minut ja olen oppinut, mitä minun tulee tehdä pitääkseni sitä yllä. Ja jos mistään, niin siitä olen enemmän kuin kiitollinen, enkä myisi sitä kyllä mistään hinnasta, niin tärkeä asia se on. Tiedän myös, että tämän haasteen kanssa painivat monet muutkin.
Aiemmin elämässäni odottelin aina motivaation tulemista. Se oli täysin ulkoapäin tuleva asia, enkä oikeastaan tiedä, mistä se milloinkin tuli. Ehkäpä jokin tietty kynnys ylittyi esimerkiksi siinä, miten kyllästynyt alkoi olla omiin valintoihinsa ja toimintaansa tai paremminkin toiminnan puutteeseen. Motivaatio saattoi tulla vaikka siitä, että oli tarpeeksi kauan katsellut, miten joku toinen liikkuu tai pitää huolta itsestään. No kuitenkin, jostain se aina tuli, yhtäkkiä ja yllättäen ja sysäsi liikkeelle toiminnan. Yleensä edessäpäin häämötti jokin tavoite, joka oli itseasiassa koko homman ydin: Painan 10 kiloa vähemmän kesään mennessä tai jaksan juosta 10 kilometriä. Tämän tavoitteen saavuttaminen piti yllä motivaatiota ja into päästä tavoitteeseen oli todella kova. Yleensä sinne pääsikin tämän valtavan innostuksen siivittämänä ja mitä sitten tapahtui? Kun tavoite oli saavutettu, motivaatio sanoi "Heippa!" ja katosi kuin tuhka tuuleen jättäen minut kuin nallin kalliolle ihmettelemään, mihin se nyt oikein lähti ja miksi se lähti?
Ja sitten todellakin kaikki innostus oli tiessään. Saavutetut tulokset ja hyvät uudet rutiinit alkoivat nekin kadonneen motivaation myötä vain katoamaan pikkuhiljaa. Huonot tavat ja valinnat palasivat yksi kerrallaan ja miten helppoa ne onkaan päästää elämäänsä takaisin. Siihen ei tarvita mitään erityisiä ponnisteluja, vaan ne palaavat ihan ilman vaivannäköä rytmittämään arkea. Ensin sitä vähän harmittelee ja uskottelee itselleen, että palaa kyllä heti ensi maanantaina takaisin rutiineihin, mutta kun maanantai koittaa, päättää siirtää aloituksen seuraavaan maanantaihin, kunnes ottaa käyttöön kuukauden alusta aloittamisen ja kun ei sekään onnistu niin tammikuun ja sitten ehkä seuraavan syksyn ja näin elämä menee eteenpäin samalla, kun huijaa itseään. Ja lopulta sitten luopuu toivosta, heittää hanskat totaalisesti tiskiin ja jää odottamaan ajan kulumista ja seuraavan ulkoisen motivaatiopuuskan saapumista, jolloin kaikki alkaa alusta päätyäkseen taas samaan lopputulokseen jonkin aikaa myöhemmin. Minä toimin näin 20 vuotta aikuiselämästäni, kunnes jokin muuttui.
Oleellista on tiedostaa, mikä oma motivaation lähde on. Tuleeko se ulkoa vai onko se sisäistä? Ulkoisen motivaation tunnistaa juuri sen hetkellisyydestä ja väliaikaisuudesta. Jokin tavoite tai projekti on ihan hyvä toimintaan sysäävä voima, mutta siinä on se huono puoli, että kun tavoite saavutetaan eikä mitään uutta ole näköpiirissä, motivaatio yleensä lopahtaa. Jos motivaatio tulee vain siitä, että haluaa saavuttaa jotain, mitä ystävä on saavuttanut tai tekee asioita siksi, että joku käskee tai esimerkiksi harrastaa liikuntaa ja syö tietyllä tavalla vain siksi, että saisi hävitettyä tietyn määrän kiloja kesään mennessä, se on aina ulkoista motivaatiota, eikä sen voi ikinä olettaa kestävän loputtomiin. Sisäisen motivaation lähteet ovat erilaisia ja ne kantavat paljon pidemmälle.
Aloittaessani vuosia sitten ketoruokavalion ja tutustuessani sen taustoihin ymmärsin, että nyt ollaan jonkin paljon suuremman ja syvemmän asian äärellä, kuin mitä olin ikinä ymmärtänyt ravinnosta. No siis, enhän ollut ymmärtänyt ravinnosta oikeasti yhtään mitään, yrittänyt vain toteuttaa ohjeita "syö vähemmän kuin kulutat, vältä rasvaa ja syö runsaasti täysjyväviljaa" luottaen, että ne ovat ne ainoat ja oikeat ohjeet. Eikä noiden ohjeiden noudattaminen onnistunut minulta mitenkään, vaan perseilin välillä ihan huolella syömisteni kanssa.
Kun sitten keton myötä avautui kokonaan uusi maailma ja ymmärrys ravinnosta ja sen vaikutuksesta ihmisen terveyteen, saavutin ensimmäistä kertaa sisäistä motivaatiota. Oli uskomattoman hienoa ja sisäisesti motivoivaa aidosti ymmärtää ja opiskella ravintoon liittyviä asioita. Oli niin motivoivaa ymmärtää, miten paljon voin vaikuttaa omaan olotilaani ja hyvinvointiini ravinnolla ja vieläpä konkreettisesti kokea se! Ensimmäistä kertaa aikuisiällä löytyi tasapaino, hyvä olo, tyytyväisyys ja ilo ravinnosta, aidosti. Se oli ensimmäinen askel sisäisen motivaation ja tärkeiden oivallusten syttymisen tiellä.
Meni vuosia ja keskityin pääasiassa ravintoon ja sen vaikutuksiin arjessani ja energioissani. Olin sisäisesti erittäin motivoitunut jatkamaan, sillä ketoruokavalio antoi minulle asioita, joita en ollut koskaan aiemmin saavuttanut. Suurin niistä oli se, että olo oli niin mainio, minun ei tarvinnut jatkuvasti taistella jotain tuntematonta vastaan ja painonhallinta oli helppoa, mitä se ei ollut koskaan aiemmin ollut. Tottakai matkalla tarvittiin mutkia ja kompastelua, sillä ilman mutkia ei mitään opi, mutta niiden kautta ymmärsin, että jos haluan voida hyvin, on minun valittava päivästä toiseen itselleni sopiva ja hyvä, eli keto- tai vähähiilihydraattinen ruokavalio - ilman poikkeuksia. ILMAN POIKKEUKSIA. Ja minä halusin voida hyvin!
Tuossa vaiheessa aloin oivaltaa, että sisäinen motivaatio on se, joka kantaa. Ymmärsin, että kyse on omista valinnoistani, joka päivä. Vaikka joku antaisi minulle ohjeet toimia ja tsemppaisi joka ikinen päivä, minä teen valinnat ja ne ovat kiinni minusta itsestäni ja minun tulee ymmärtää, miksi valitsen ja teen jotain. Aloin soveltaa tätä myös liikkumiseen, joka on aina ollut minulle todella iso haaste. Toisin sanoen, en ole koskaan elämässäni harrastanut säännöllistä ja kunnollista liikuntaa. Kaikki liikkuminen oli ollut ulkoisesta motivaatiosta lähtöisin ja vain keino ja työkalu kuluttaa kaloreita ja "laihduttaa", ilman aitoa iloa ja halua liikkua.
Edellä mainittuun toimintaan, eli siihen, että jaksaa toistaa samoja hyviä asioita päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, tarvitaan sisäinen motivaatio. Sisäinen motivaatio taas syntyy erinäisistä oivalluksista, jotka varmasti jokaisella ovat vähän erilaisia. Itselleni tärkein oivallus ja oppi on ollut itsensä aito arvostaminen ja rakastaminen. Valitettavasti tämä ei ole meille suomalaisille mikään itsestään selvä juttu kultturillisesta perinnöstä ja kasvatuksesta johtuen, eikä matka sinne ole helppo, vaikka itsessään asia on hyvin yksinkertainen. Tiellä voivat olla erilaiset traumat ja tunteet , mutta todennäköisesti jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tehdä se työ joka vaaditaan tuon rakkauden äärelle pääsemiseksi. Ja kun kerran oppii aidosti rakastamaan itseään, on päivän selvää, mitä haluat tarjota itselleen: Valintoja jotka tukevat hyvinvointia ja terveyttä ja on itsestään selvää, mitä sellaiset valinnat ovat. Me tiedämme, mikä ihmiselle tekee hyvää. Ihminen tarvitsee ensisijaisesti hyvää ravintoa, riittävästi laadukasta unta ja palautumista sekä sopivaa liikuntaa voidakseen hyvin. Nämä ovat täysin kyseenalaistamattomat faktat. Lisäksi luonto, valo, sosiaaliset suhteet ja erilaiset elämykset harrastusten ja vaikka kulttuurin muodossa tukevat yksilöllisten tarpeiden ja ominaisuuksien mukaan hyvinvointiamme. Ja nämä asiat me tietenkin haluamme tarjota sille ihmiselle, jota rakastamme, arvostamme ja jonka kanssa vietämme jokaisen hetken elämästämme, eli meille itsellemme. Miksi ihmeessä emme haluaisi? Nykyään tunnen ihan kauhua siitä ajatuksesta, että joku pakottaisi minut palaamaan siihen olotilaan, jonka aiheutin itselleni entisen elämän valinnoilla. Jos ja kun minulla on mahdollisuus valita hyvin, miksi ihmeessä en valitsisi niin?
Kun sisäinen motivaatio eli ymmärrys siitä, miksi haluaa valita tietyllä tavalla on löytynyt, tarvitaan vielä oivallus siitä, että valintoja tulee toistaa rutiininomaisesti tietyn ajan. Näkemyksistä riippuen, uusien tapojen oppiminen vaatii 75-95 toistokertaa. Voimme siis ajatella, että vaikkapa tietyn liikuntarutiinin "automatisoimiseksi" niin, ettei enää joka kerta arvo, lähteekö liikkumaan vai ei, tarvitaan esimerkiksi kolme kertaa viikossa tapahtuvaa liikuntaa 25 viikkoa eli noin puoli vuotta tai vähän enemmänkin. Sama koskee vaikkapa valintoja ruokavaliossa.
Nappasin itseäni niskasta kiinni liikunnan suhteen ja otin projektiksi vuoden 2021 alussa salitreenin aloittamisen, sillä tuntui, että jossitteluun ja "pitäisi"- ajatteluun oli kulunut jo ihan liikaa turhaa energiaa. Olinhan jo viisi vuotta voihkinut sen tiedon kanssa, miten tärkeää lihaskunnon harjoittaminen on yli 40- vuotiaalle ihmiselle. Siis viimeistään nelikymppiselle. En ollut ikinä elämässäni käynyt salilla ja nyt toteutin vihdoin haaveeni palkata itselleni PT:n, joka ohjaa, motivoi ja auttaa minut alkuun lihaskuntoharjoittelussa. Meillä oli neljän kuukauden sopimus, jolloin näimme kerran viikossa ja sen jälkeenkin olemme silloin tällöin tavanneet treenin merkeissä. Heittämällä paras satsaus elämässäni ikinä! Uskomatonta kyllä, olen tuosta hetkestä saakka käynyt kolme kertaa viikossa salilla treenaamassa. Treenikertoja on itsellä siis tällä hetkellä jo takana pitkästi yli 500 ja voin kertoa, ettei tulisi mieleenkään enää lopettaa. Lisäksi kuvioon on astunut lenkkeily ja pyöräily. Liikun nykyään paljon, ja täysin sisäisen motivaation voimin, sillä minulla ei ole mitään erityisiä tavoitteita, jos ei nyt lasketa tällaisia "elämäni kunnossa viisikymppisenä" juttuja. Se ei ole tavoite, johon lopetan, kuten aikaisemmin, vaan sen jälkeen tulee "elämäni kunnossa kuusikymppisenä" ja niin edelleen. Motivaationi lähde on nyt oma terveys, hyvä olo, hyvinvointi, jaksaminen (energiaa on aivan mahdottomasti, kun liikkuu, nukkuu ja syö hyvin!) ja tämä on itseään ruokkiva kehä. Liikunnasta saa hyvänolon hormoneja, jotka ajavat liikkumaan lisää ja ravinnosta energiaa, joka ajaa syömään hyvää ketoruokaa. Pärisyttävä oivallus on ollut myös se, ettei se menekään niin, että ensin on motivaatio, siitä seuraa toiminta ja siitä tulokset vaan toisinpäin; ensin on toiminta, sitten tulee tuloksia ja siitä seuraa motivaatiota ja lisää toimintaa ja tuloksia.
Ala toimimaan. Tee valintoja, joiden tiedät tekevän sinulle oikeasti ja aidosti hyvää, myös pidemmälle tarkasteltuna.
Katso siis kauemmas, älä tavoittele välitöntä mielihyvää. Saat palkinnon myöhemmin, aivan 100%:lla varmuudella.
Ole sinnikäs. Toista valintoja riittävän kauan. Vaikka välillä eksyisit tieltä, palauta itsesi tietoisesti takaisin rutiinien pariin, vaikka väkisin.
Ymmärrä, miksi teet. Koska rakastat ja arvostat itseäsi aidosti. Rakkaus on sisäisen motivaation polttoaine ❤︎
Motivaatioterkuin, Heli
Ps. Aloitan PT-opinnot elokuussa, sen verran kovasti sisäisesti motivoitunut auttamaan myös muita muutoksen tielle ;)
תגובות